Baikal

Vihdoinkin Baikalilla. Maailman suurin järvi, ajatella! Sateinen ilma sai Baikalin näyttämään mystiseltä ja kauniilta. Pakkohan se oli käydä uimassakin. Kylmää oli, mutta oli siinä vain jotain niin hienoa. Flunssahan sieltä tuli mutta oli se sen arvoista.

Listvyanka oli pieni kylä joka tuntui elävän pitkälti turismilla. Kylässä oli yksi isompi hotelli ja lisäksi hostelleja ja majataloja. Yövyimme Belka Hostellissa joka oli sinänsä erikoinen kokemus. Saimma nauttia erittäin kuumaksi lämmitetystä venäläisestä saunasta ja Baikalin raikkaasta juomavedestä. Muuta hostellista ei juuri saanutkaan. Eikun joo, teetä sai! Hostellia johtava täti tuntui ajattelevan että vesi ja tee saa riittää vieraille. Eihän siinä, kävimme sitten muualla aina syömässä. Kolmellakympillä paikallisessa ravintolassa söi herroiksi. Venäläinen poppi raikasi korvia huumaavalla volyymilla ja erikoiset musiikkivideot pyörivät televisiossa. Tarjoilu pelasi viimeisen päälle ja ruoka oli varsin kelvollista ja maittavaa. Tunsimme olomme rikkaiksi.

Pari päivää siis tuli katseltua Baikalin hypnoottisesti vellovia aaltoja ja hortoiltua vailla mitään sen kummempaa päämäärää ympäriinsä. Kannattaahan tuo järvi käydä katsastamassa jos pyörii tuolla suunnassa!

Miksi muuten otin roskapöntön kanssa yhteiskuvan? En tiedä sitä itsekään.