Jousimetsästys

Kohta nuolet viuhuvat kuin Tex Willerissä ja metsäjänikset ja rusakot saavat varoa. Niin outoa kuin se onkin, olen innostunut jousimetsästyksestä. Kyllä, vaikka omistan lemmikkikanin joka on itselle rakas.

Nyt seinällä komeilee taljajousi ja harjoittelu on meneillään. Saavat jänikset jonkin aikaa naureskella ennen kuin niihin osun.

Mutta miksi ihmeessä tappaa suloisia metsän asukkaita? Mikä siinä on hienoa? Kai se on jonkinlainen vietti mikä ihmisessä on. Se vain tulee esille jos on tullakseen. Joku sanoi aloitettuaan metsästyksen että "En enää vain vieraile luonnossa vaan olen osa sitä." Ehkäpä hakusessa on syvempi sidos ympäröivään luontoon ja sen ymmärtämiseen. En osaa vielä tarkkaan sanoa.

Olen tullut myös siihen tulokseen, että omin käsin metsästäminen ravintotarkoituksessa on jalompaa ja eettisempää, kuin suurtilojen ahtaissa oloissa kasvatettujen eläinten syöminen. Mehän syömme paljon lihaa Suomessa. Me emme vain näe kuinka se kasvaa ja kuinka se teurastetaan ja käsitellään syötäväksi. Luullakseni Suomessa on vielä kohtalaisen hyvät olot monilla karjatiloilla, mutta metsässä vaikkapa jänis saa juosta vapaana ja elää onnellista elämää. Sen lopulta nappaa kettu, susi tai vaikkapa minä - joka olen osa luontoa. Näin se vain menee.

En ehkä ala tässä vaiheessa syvemmin puimaan aihetta joka voi herättää monenlaisia tunteita. Katsotaan mitä ajatuksia itselle herää kun on jonkin aikaa metsässä jousen kanssa ravannut.

Valokuvauksen kannaltahan tämä on loistava juttu. Aion todennäköisesti dokumentoida jousimetsästystä siinä määrin kuin se on itsekseen metsässä heiluen mahdollista. Ehkäpä saan siis siitä jonkinlaisen projektin aikaiseksi. Katsotaan, katsotaan!

Mitä ajatuksia metsästys sinussa herättää?