Takaisin Irkutskissa

Baikal ja Listvyanka jäivät taakse. Lähdimme takaisin Irkutskiin josta aioimme lähteä heti seuraavana päivänä junalla Mongoliaan. Matka Irkutskiin olikin melkoinen kokemus. Auto oli pakattu aivan täyteen ja matka kesti pitempään kuin olimme arvioineet. Teillä oli ruuhkaa ja vettä satoi kaatamalla, mutta kuljettaja kaahasi kuin mielipuoli. Venäläinen tiekulttuuri oli hulluuden huipentuma. Rinkka painoi sylissä ja venäläiseltä Pablolta kuulostava poppi ei auttanut asiaa ollenkaan. Musiikki vain jatkui, jatkui ja jatkui... En osaa sanoa kumpi oli kamalampaa, musiikki vai itsemurhayritystä lähentelevä kaahaus pimeässä.

Pääsimme kuitenkin ehjinä Irkutskiin asti. Pimeää oli kuin kellarissa ja vettä tuli edelleen kaatamalla. Tietenkään emme olleet aivan varmoja missä hostellimme sijaitsi ja sehän teki olon iloiseksi. Kengät märkänä juoksimme kuin pakokauhuiset hullut ympäri pimeää kaupunkia etsien epätoivoisesti raitiovaunua. Apteekista saimme onneksi kuumelääkettä kun hetken jaksoimme viittoa. Sokerina pohjalla oli tosiaan se että olin kipeänä.

Löysimme viimein ratikan. Se vei kuin veikin meidät oikeaan paikkaan ja tarvittiin vain pientä harhailua että löysimme hyvin piilotetun hostellimme. Nyt oli hienoa saada unta palloon! Tai sitten ei. Yöstä tuli nimittäin saksalainen kauhukertomus. Siitä lisää ensi postauksessa.

Kuvat otettu Fujifilm X100T kameralla.