Takaisin Ulan Batoriin

Maaseudun mukavat oltavat jäivät taaksemme kun suuntasimme takaisin kohti Ulan Batoria, tällä kertaa tutustuaksemme kaupunkiin hieman paremmin parin päivän ajan. Random ukko lähti kyyditsemään meitä kohti tuota sekasortoista kaupunkia, ja matkalla piti tietysti pysähtyä hervottoman kokoisen Tshingis Khanin patsaan luona. Jestas mikä patsas niinkin haljusta miehestä. Saimme myös pidellä jonkinlaista kotkaa kädellämme. Aika massiivinen lintu, seitsemän kiloa. Kaikki matkamme aikana tuntui olevan suurta. Suuri oli myös pelkomme kun kuljettaja teki päättömiä ohituksia.

Hostellissa meitä auttoi avulias poika joka, noh, ei ollutkaan niin avulias. Poika hymyili ja selitti kaikenlaista mutta ei osannut vastata yhteenkään kysymykseen. Lähdimme siis omin toimin haahuilemaan Ulan Batorin sykkeeseen.

Ihmiset tuijottivat. Monet eivät selvästikään pitäneet kamerastani. Muuten oli ihan hyvä meininki. Ulan Bator oli... Hämmentävä. Siksi sitä voisi sanoa.