Tie Irkutskiin osa 3

Istuskelin ravintolavaunussa. Tarkoituksenani oli rentoutua ja kirjoitella matkapäiväkirjaa. Pian rauhallisen hetkeni tuli keskeyttämään kaksi humalaista venäläistä jotka tahtoivat pelata kanssamme Backgammonia. Se siitä hetkestä siis. Mutta ei siinä, olihan se hauskaa opetella peliä näiden herrojen kanssa jotka tuntuivat viihtyvän seurassamme hyvin!

Yhdessä vaiheessa törmäsimme ravintolavaunussa venäläisiin sotilaisiin, jotka hetken tuijottamisen jälkeen lähestyivät meitä kysyen "Amerikansk?". Kun heille kävi ilmi että olemme suomalaisia, alkoi juttu luistamaan. Oikein mukavia poikia, kunhan osaisi puhua aseista, sotimisesta ja jääkiekosta, hah! Silloin olin kiitollinen etten ollut amerikkalainen. Olisi voinut tulla pian nopea lähtö.

Rahaakin tuli vaihdettua, tosin hieman hämärissä olosuhteissa. Novosibriskissa lähdimme "paikallisen kaverin" mukaan. Hän lupasi auttaa meitä rahan vaihtamisessa. Päädyimme yöllä melko tyhjälle asemalle ja meidät johdatettiin erään vartijan luokse. Tuo tukeva ja muistaakseni viiksekäs mies keskusteli "oppaamme" kanssa hetken, ja pian meitä vietiin vauhdilla jonnekin aseman syvyyksiin. Paikalla olevat miliisit notkuivat vain eivätkä tuntuneet välittävän puuhistamme. Taisivat vain naureskella. Lopulta saavuimme eräälle huoneelle missä nukkui jonkin sortin porukkaa. Hetken huidoimme käsiämme ja solkkasimme venäjää parhaamme mukaan. Viisikymmentä euroa vaihtui pian rupliksi josta vartija otti osuutensa. Näinpä Venäjällä onnistuu rahan vaihtaminen parhaiten. Kun pääsimme omaan hyttiimme takaisin, rahat olivat kadonneet (lue: varastettu). Pahuksen kolmosluokka, ei olisi pitänyt kävellä sen läpi...