Tie Irkutskiin osa 2

Avasin silmäni aamulla nähdäkseni ettei matka ollut unta. Nousin vuoteestani ja valmistin aamukahvia, sitä mitä aamulla heti tarvitaan. Samovaarista sai kuumaa vettä mukiin jollainen annettiin jokaiselle matkustajalle. Siihen vain pikakahvin puruja ja avot! Samovaari on muuten niin hieno keksintö että sellainen pitäisi olla aina suomalaisessa junassakin! Kuule minua, oi VR!

Hörppiessäni kahvia katselin ulos junan ikkunasta. Kaikenlaisia kyliä vilisi ohitse. Mökit olivat siinä kunnossa että sitä mietti kuinka ihmiset selviävät niissä talvella hengissä. Tuli taas se fiilis "Kyllä Suomessa on kaikki niin hyvin". Hökkelit näyttivät siltä että ne voisivat romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Tosin olin kuullut että varakkaat ihmiset saattoivat naamioida talonsa ränsistyneiksi etteivät ne houkuttelisi rosvoja paikalle. Niin tai näin, näkymät paloivat verkkokalvoilleni iäksi. Saatoin vain nähdä kylät ja talot, mutta en tavata niiden ihmisiä. Juna jatkoi vain matkaansa.

Tutustuin vaunuun ja koitin tutustua myös sen muihin matkustajiin. Tajusin nyt kertakaikkisesti että venäläiset eivät puhu englantia juuri lainkaan. Minä taas en puhunut kuin muutaman sanan venäjää. Meillä taisi olla kielimuuri esteenä. Onneksi minulla oli iPad mukana jolta saatoin näyttää kuvia kodistani, Suomen luonnosta ynnä muista asioista. Siinä sitä katseltiin valokuvia puolin ja toisin mutta puhetta ei oikein aikaiseksi saatu. Hauskaa oli silti! Mukavia ja ystävällisiä heppuja olivat kaikki venäläiset.

Välillä juna seisahtui hetkeksi asemille. Mummot, eli baabuskat, myivät kaikenlaisia möttösiä, hedelmiä ja kaloja syötäviksi. Kaveri osti kalan joka myöhemmin haisi hytissä niin pahalle, että se taisi lentää Siperian yöhön ikkunasta ulos. Venäläiset hyttikaverit olivat mukavaa väkeä ja tahtoivat usein jakaa syötäviä kanssamme. Se oli kulttuurishokki koska suomalaisessa junassa kukaan ei tee sellaista.

Aika kului hitaasti, ja hyvä niin. Junassa oli niin mukava olla että toisinaan olisi toivonut ajan pysähtyvän kokonaan.

Kaikki kuvat otettu Fujifilmin X100T kameralla.